Archive for the ‘Koulutus’ Category

4 vuotta 10 kuukautta

Sunday, September 21st, 2008

Rento reissu

Kävimme tänään retkellä Kirskaanniemessä. Reissu oli aivan erilainen kuin lähes kaksi vuotta sitten. Minulla on ollut kuvia siitä, mutta en ole halunnut niitä julkistaa, koska näen niistä koiran jännittyneisyyden. Nyt näitä kahta eri mielentilaa on mukava verrata.

Ensimmäinen sivukuva on vuoden 2006 syyskuulta. Koira on jännittynyt ja hermostunut. Toinen kuva on vuoden 2008 syyskuulta samasta paikasta. Katso suupieliä, korvia, silmiä, häntää, selän linjaa..

Sivukuva 2006 Sivukuva 2008

Jos et usko, niin pari minuuttia ensimmäisen kuvan oton jälkeen Tehi huutaa ja näyttää tältä:
Huuto1 2006 Huuto2 2006

Pari minuuttia rentoutuneen kuvan jälkeen taas tältä:
Piehtarointi

Mistä moinen muutos?

Olen kesän jälkeen katsellut AVA-kanavalta amerikkalaista “Dog whisperer”-ohjelmaa. Siinä kouluttaja (Cesar Millan) kouluttaa ongelmallisesti käyttäytyviä koiria ja näiden omistajia. Uutta tässä TV-ohjelmassa verrattuna aiemmin näkemiini (lähinnä suomalaisiin tai britteihin) on se, että Cesar näyttää ja selittää usein ajoituksen merkitystä ja sitä miten koiran mielentila pidetään rauhallisena. Olen ohjelman avulla paremmin oppinut tunnistamaan koirani eleitä ja mielentiloja sekä oman ajoitukseni ongelmia.

Cesar Millanin kotisivut

Saamastani avusta huolimatta haluan korostaa, että koska Cesar käyttää usein myös sellaisia koulutustapoja ja selityksiä koirien käyttäytymiselle, jotka kyseenalaistetaan nykytutkimusten ja tiedon valossa, laitan tähän myös pari linkkiä sivuistolle, jossa mielestäni hyvin kerrotaan, mikä Cesarin metodeissa EI välttämättä ole kopioimisen arvoista.

Kritiikkiä osa 1
Kritiikkiä osa 2

Kuitenkin, pelkällä naksutinkoulutuksella minä en saanut koiraani rentoutumaan. Tämän syksyn retkellä Tehi juoksi alkumatkan vapaana, mutta oli ilmiselvästi jännittynyt ja hermostunut. Otin sen hihnaan ja pakotin pysymään selkäni takana jonon viimeisenä. Huomautin myös jos se yritti syöksyä eteeni tai vain tuijotti kiihtyneenä edessä kulkevaa muuta perhettä. Kun saavuimme laavulle, Tehi ei enää syöksyillyt takaani, joten päästin sen irti ja se pysyi rentona koko loppuretken ajan, myös paluumatkan, jonka se sai kulkea vapaana.

Ihana, iloinen koiruus:
Ilme 2008

4 vuotta 4 kuukautta

Thursday, March 20th, 2008

Uudet rutiinit ovat jo rutiinia

Kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet positiivista palautetta näistä sivuista. Puoleen vuoteen en kirjoittanut tätä blogia – nyt lisäilen tärkeitä etappeja jälkikäteen. Kun ongelmia ei ole, ei niistä oikein ole tarve edes kirjoittaa. Mutta tämä tarina ei päättyisi oikein, jos nyt jättäisin kesken. Pelkkä kamppailukuvaus voi olla kiinnostavaa, mutta ongelmien laimentuminen arjen rutiineiksi lienee lukijoille hyödyllisempää.

Enää Tehi ei siis tartu nilkkaani, kun lähdemme lenkille tai silloin kun olemme ohittaneet koiria – en muista koska niin olisi viimeksi käynyt. Ennen tämä oli siis sääntö ja nyt tuskin edes poikkeus.

Syynä muutokseen ovat mielestäni “Control unleashed”-kirjan opit ja sen seurauksena käyttöönottamamme rutiinit.

Kun lähdemme lenkille, huolehdin että Tehi pysyy valmistelun ajan rauhallisena ja vielä portaalla pyydän sen sivulle istumaan ennen kuin lähdemme etenemään. Syynä ei ole johtajuus tai muu sellainen, vaan puhtaasti tutun rutiinin avulla Tehin tunnetason pitäminen aisoissa tasolla, jonka se itse pystyy hallitsemaan.

Edelleen Tehillä on ikäviä tapoja, joihin en ole löytänyt lääkkeitä tai en ole ehtinyt uudelleen kouluttaa meitä. Mutta on sillä myös hurjasti hyviä puolia, jotka tekevät siitä mukavan kotikoiran ja korvaamattoman lenkkikaverin.

lenkilla_21032008.jpg

4 vuotta 2 kuukautta

Sunday, January 20th, 2008

Näin puruluu metsästetään
Joulupukki toi minulle Tuiren uusimman kirjan “Koiran käyttäytyminen”. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen opus sai aikaan myös uuden oivalluksen. Koiran metsästysvietti on ketju käytöksiä, joka päättyy syömiseen.

Olen luullut, etteivät kaupassa myytävät puruluut maistu Tehille. Kuinka väärässä olenkaan ollut. Se ei vain ole osannut syödä “valmiiksi kuollutta” luuta. Sen sijaan, kun leikimme metsästystä, se vaanii ja hyppii kohti metsähiirtä simuloivaa puruluuta. Avot, jo maistuu itse tapettu puruluu hyvälle ja niitä menee hurjia määriä.

Joskus Tehi tuo lattialta löytämänsä puruluun minulle ja pyytää “voisitko auttaa tappamaan tämän, jotta voisin sitten syödä sen?”. Toisinaan taas minä teen aloitteen, jotta saan sen hermostuneen käytöksen suunnattua uudelleen – syömiseen.

tehi_maaliskuu2008.jpg

3 vuotta 10 kuukautta

Friday, September 7th, 2007

Tehin salaisuus

Tehillä on ollut ikävä tapa näykkäillä minua nilkoista, kun lähdemme lenkille – aina samassa kohdassa, kun olemme poistuneet kotipihasta.

Kun luin Leslie Dewitin uuden kirjan, aloin käyttää “Katso sitä” -temppua lenkeillä helpottaakseni vastaantulevien koirien ohittamista. Samalla opin itse tarkkailemaan koirani eleitä ja hermostuneisuuden astetta. Lisäksi otin käyttöön Leslien “Mene matolle” -tempun, jolloin Tehi oppi pysymään rauhallisena, kun itse valmistauduin lenkille.

Tänään kun menimme ulos, Tehi teki jotain aivan uutta. Se NUUSKAISI autoamme, joka on talon edessä.
Autoilu on Tehin ainoa pelko ja joudumme ohittamaan automme todella läheltä joka kerta, kun lähdemme lenkille. Se ei ole KOSKAAN ennen osoittanut mitään kiinnostuksen merkkiä autoa kohtaan, vaan on kulkenut sen vierestä jäykin jaloin. Koska olimme harjoitelleet “Katso sitä” -temppua, huomasin tämän uuden käytöksen ja palkitsin välittömästi kehulla ja namilla. Tehi nuuskaisi uudelleen! Ja tällä kertaa näykkäilyä ei pihalta poistuessa tullutkaan.

Tehi paljasti salaisuutensa: “En koskaan tiedä, aiotko laittaa minut tuohon autoon. Jännittää niin hirveästi, että voisin vaikka näykkäistä jotakuta!”

Tehi on selvästi perusolemukseltaan rennompi kuin aiemmin ja sen ansiosta se selviää paremmin jännittävistäkin tilanteista.

Paluumatkalla Tehi haisteli taas autoa ja tällä kertaa jo häntäkin heilui.

Thanks Leslie!

3 vuotta 9 kuukautta

Wednesday, August 22nd, 2007

Puuttuva pala

Ahmin kesällä jenkeissä julkaistun koirankoulutuskirjan:
Leslie McDevitt: “Control Unleashed, Creating a Focused and Confident Dog”.

Kirjan tarina tuntuu olevan se kaipaamani puuttuva pala, jota olen etsinyt juuri Tehin tyyppisen koiran kanssa elämiseen.

Vihdoinkin kirja, joka tunnustaa Tehille tyypilliset käytösmallit ja ongelmat, jotka niistä seuraavat. Siinä jopa luvataan, että koiran hermorakenne on mahdollista päivittää versiosta 1.0 versioon 2.0.

Esimerkki

Tehi ohittaa vastaantulevat koirat kauniisti, kun pyydän “ohi”. Mutta tarttuu nilkkaani ja ärisee, kun olemme kävelleet jonkin matkaa ja sanon “vapaa”. Se siis on toisaalta hyvin koulutettu – “kauniisti hihnassa” -kurssit eivät tunnu tarpeellisilta – ja toisaalta ulkopuolisten silmissä pelottava ja minun silmissäni ärsyttävä.

Leslien teoria on, että tällainen reaktiivinen koira haluaa itse varmistua tilanteen turvallisuudesta ja koska käsken sen ohitukseen TOKO-tyyliin minua tuijottaen, se kyllä tottelee, mutta samalla stressaantuu, koska ei pysty itse varmistumaan vastaantulijan aikeista. Lääkkeeksi Leslie tarjoaa “Katso sitä”-temppua eli koiralle opetetaan nopea vilkaisu, jolla se voi tarkistaa, mitä on tulossa ja kehutaan sen jälkeen myös normaalista seuraamisesta eli kontaktin palautumisesta ohjaajaan. Tuijottamaan jääminenhän tuskin on vastaantulijan mielestä kovin rauhoittavaa.

Ja uskomatonta, mutta totta, tämän tempun avulla ohitukset sujuvat nyt oikeasti mallikkaasti ja minun nilkkani ovat saaneet olla rauhassa.

3 vuotta 8 kuukautta

Sunday, August 12th, 2007

Toko alkaa A:sta

Tehin rauhoittumisen kannustamana päätin taas aloittaa toko-harjoittelun. Lähinnä omaksi iloksi, ilman aikataulupaineita. Oppaaksi otin Salme Mujusen tuoreen reseptikirjan “Tie tottelevaisuusvalioksi”. Ensimmäinen harjoitus oli kontaktin pitäminen ohjaajaan – sitä olemme harjoitelleet pikkupennusta ja se kuuluu arkipäivän rituaaleihin, joten siirryin heti seuraavaan.

Tehtävä vaikutti yhtä helpolta: koira istuu rauhallisesti ohjaajan edessä niin lähellä, että leuka on vasten ohjaajan vatsaa (istuessa) tai jalkoja (seistessä). Yllätyksekseni Tehi ei tullut 15 cm lähemmäksi minua. Koska olemme harjoitelleet temppuja, se nopeasti oppi tökkäisemään kuonolla mahaani, mikä ei ollut lähelläkään tavoitetilaa.

Olemme nyt siis noin kuukauden ajan harjoitelleet lähellä oloa ja sivulle tuloa.

3 vuotta 7 kuukautta

Wednesday, June 20th, 2007

Liikunnan aloitus operantisti ehdollistaen

Mitä voi tehdä koiran kanssa, jos sitä ei voi enää kouluttaa? No – juosta tietenkin. Aloitin toukokuun lopussa lenkkeilyn Adidaksen aloittelijoille tarkoitetulla mainosohjeella – siis 1 minuuttia juoksua ja 1 minuutti kävelyä. Toista 10 kertaa. Seuraavalla kerralla kriteeri nousi: 2 minuuttia juoksua ja 2 minuuttia kävelyä. Toista 10 kertaa. Viidennellä kerralla, kun Tehi juoksi rauhallisesti edelläni juoksuliinassa, mietin kuinka hienosti harjoitusohjelma oli rakennettu ajatellen koiran totuttamista- aivan kuin suoraan naksutinkoulutuksessa käytettävästä keston lisäämisoppaasta. …. Vaan eihän Adidas, voinut tietää, että minulla on mukana koira. Resepti siis sopi minuun yhtä hyvin kuin koiraani.

Joka tapauksessa Tehi saa nyt pari kertaa viikossa aiempaa pidempiä ja vauhdikkaampia lenkkejä ja pitkäaikainen haaveeni lenkkikaverista on toteutunut.

3 vuotta 5 kuukautta

Saturday, April 28th, 2007

Hermo lomalla

“Tee itsestäsi kiinnostava pentusi silmissä.”, minua neuvottiin, mutta kukaan ei varoittanut, että ei pidä liioitella. Kuulunko minä siihen porukkaan, jolle suositellaan kahta koiraa, sillä yhden pää ei kestä jatkuvaa huomiotani?

Miksi olen tällaista alkanut epäillä? Koska virallisesti luonnetestissä heikkohermoiseksi todettu koirani, on hermostunut vain, kun olen itse läsnä. Silloin kun olen poissa, sitä ei hätkäytä kovaääninen remontointi, eikä se kaipaa leikitystä. Tehi ei myöskään kehitä itselleen ongelmakäyttäytymistä, vaikkei saakaan yhtä paljon huomiota kuin minun seurassani.

“Puhuu vähän, mutta asiaa”, ajattelee Tehi miehestäni. Hänen ei tarvitse kuin murahtaa, niin Tehi tietää välittömästi, pitääkö mennä vai tulla ja mihin suuntaan.
“Yes, nyt tarkkana, nyt alkaa tapahtua”, hihkaisee Tehi, kun minä saavun paikalle. Minä lenkitän, annan ruoan, rapsutan, leikitän, koulutan, hoidan manikyyrit, käskyt ja kiellot.

Olen nyt noin kuukauden ajan yrittänyt olla välinpitämättömämpi koiraani kohtaan
– Tehin käytös on muuttunut merkittävästi. Tehi ei enää vaella iltaisin levottomasti, vaan se hakee itselleen puruluun ja järsii sitä. Se ei enää hauku pihalla, vaan makoilee tarkkaavaisena keskellä pihaa ja nauttii kevään äänistä ja nenään leijuvista hajuista.

Ihmeellisintä on, että Tehi on suorastaan välinpitämätön, kun lenkkeillessämme alan juosta. Se saattaa jäädä jälkeeni haistelemaan polun vartta ja hölköttää siten hetken kuluttua ohitseni, mitenkään kiinnostumatta nilkoistani.

Minulla on vielä toivoa.

Kuvassa Tehi pääsiäislomalla “Pehmeät tassut” -hoitolassa 2007. Kuvan copyright hoitolan.

Pääsiäinen