Archive for the ‘Kuvia’ Category

4 vuotta 10 kuukautta

Sunday, September 21st, 2008

Rento reissu

Kävimme tänään retkellä Kirskaanniemessä. Reissu oli aivan erilainen kuin lähes kaksi vuotta sitten. Minulla on ollut kuvia siitä, mutta en ole halunnut niitä julkistaa, koska näen niistä koiran jännittyneisyyden. Nyt näitä kahta eri mielentilaa on mukava verrata.

Ensimmäinen sivukuva on vuoden 2006 syyskuulta. Koira on jännittynyt ja hermostunut. Toinen kuva on vuoden 2008 syyskuulta samasta paikasta. Katso suupieliä, korvia, silmiä, häntää, selän linjaa..

Sivukuva 2006 Sivukuva 2008

Jos et usko, niin pari minuuttia ensimmäisen kuvan oton jälkeen Tehi huutaa ja näyttää tältä:
Huuto1 2006 Huuto2 2006

Pari minuuttia rentoutuneen kuvan jälkeen taas tältä:
Piehtarointi

Mistä moinen muutos?

Olen kesän jälkeen katsellut AVA-kanavalta amerikkalaista “Dog whisperer”-ohjelmaa. Siinä kouluttaja (Cesar Millan) kouluttaa ongelmallisesti käyttäytyviä koiria ja näiden omistajia. Uutta tässä TV-ohjelmassa verrattuna aiemmin näkemiini (lähinnä suomalaisiin tai britteihin) on se, että Cesar näyttää ja selittää usein ajoituksen merkitystä ja sitä miten koiran mielentila pidetään rauhallisena. Olen ohjelman avulla paremmin oppinut tunnistamaan koirani eleitä ja mielentiloja sekä oman ajoitukseni ongelmia.

Cesar Millanin kotisivut

Saamastani avusta huolimatta haluan korostaa, että koska Cesar käyttää usein myös sellaisia koulutustapoja ja selityksiä koirien käyttäytymiselle, jotka kyseenalaistetaan nykytutkimusten ja tiedon valossa, laitan tähän myös pari linkkiä sivuistolle, jossa mielestäni hyvin kerrotaan, mikä Cesarin metodeissa EI välttämättä ole kopioimisen arvoista.

Kritiikkiä osa 1
Kritiikkiä osa 2

Kuitenkin, pelkällä naksutinkoulutuksella minä en saanut koiraani rentoutumaan. Tämän syksyn retkellä Tehi juoksi alkumatkan vapaana, mutta oli ilmiselvästi jännittynyt ja hermostunut. Otin sen hihnaan ja pakotin pysymään selkäni takana jonon viimeisenä. Huomautin myös jos se yritti syöksyä eteeni tai vain tuijotti kiihtyneenä edessä kulkevaa muuta perhettä. Kun saavuimme laavulle, Tehi ei enää syöksyillyt takaani, joten päästin sen irti ja se pysyi rentona koko loppuretken ajan, myös paluumatkan, jonka se sai kulkea vapaana.

Ihana, iloinen koiruus:
Ilme 2008

4 vuotta 9 kuukautta

Sunday, August 10th, 2008

Lampaita laskemassa

“Tämä on siis lammas”

Ensimmäinen kosketus lampaisiin

“Jii-haaa!”
Paimennus

“Lauma kasassa – huh!”
Lauma kasassa

4 vuotta – 4 kuukautta

Friday, March 21st, 2008

Pääsiäinen 2008

paasiainen2008.jpg

4 vuotta 4 kuukautta

Thursday, March 20th, 2008

Uudet rutiinit ovat jo rutiinia

Kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet positiivista palautetta näistä sivuista. Puoleen vuoteen en kirjoittanut tätä blogia – nyt lisäilen tärkeitä etappeja jälkikäteen. Kun ongelmia ei ole, ei niistä oikein ole tarve edes kirjoittaa. Mutta tämä tarina ei päättyisi oikein, jos nyt jättäisin kesken. Pelkkä kamppailukuvaus voi olla kiinnostavaa, mutta ongelmien laimentuminen arjen rutiineiksi lienee lukijoille hyödyllisempää.

Enää Tehi ei siis tartu nilkkaani, kun lähdemme lenkille tai silloin kun olemme ohittaneet koiria – en muista koska niin olisi viimeksi käynyt. Ennen tämä oli siis sääntö ja nyt tuskin edes poikkeus.

Syynä muutokseen ovat mielestäni “Control unleashed”-kirjan opit ja sen seurauksena käyttöönottamamme rutiinit.

Kun lähdemme lenkille, huolehdin että Tehi pysyy valmistelun ajan rauhallisena ja vielä portaalla pyydän sen sivulle istumaan ennen kuin lähdemme etenemään. Syynä ei ole johtajuus tai muu sellainen, vaan puhtaasti tutun rutiinin avulla Tehin tunnetason pitäminen aisoissa tasolla, jonka se itse pystyy hallitsemaan.

Edelleen Tehillä on ikäviä tapoja, joihin en ole löytänyt lääkkeitä tai en ole ehtinyt uudelleen kouluttaa meitä. Mutta on sillä myös hurjasti hyviä puolia, jotka tekevät siitä mukavan kotikoiran ja korvaamattoman lenkkikaverin.

lenkilla_21032008.jpg

Frolic

Thursday, March 20th, 2008

Frolic

4 vuotta 2 kuukautta

Sunday, January 20th, 2008

Näin puruluu metsästetään
Joulupukki toi minulle Tuiren uusimman kirjan “Koiran käyttäytyminen”. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen opus sai aikaan myös uuden oivalluksen. Koiran metsästysvietti on ketju käytöksiä, joka päättyy syömiseen.

Olen luullut, etteivät kaupassa myytävät puruluut maistu Tehille. Kuinka väärässä olenkaan ollut. Se ei vain ole osannut syödä “valmiiksi kuollutta” luuta. Sen sijaan, kun leikimme metsästystä, se vaanii ja hyppii kohti metsähiirtä simuloivaa puruluuta. Avot, jo maistuu itse tapettu puruluu hyvälle ja niitä menee hurjia määriä.

Joskus Tehi tuo lattialta löytämänsä puruluun minulle ja pyytää “voisitko auttaa tappamaan tämän, jotta voisin sitten syödä sen?”. Toisinaan taas minä teen aloitteen, jotta saan sen hermostuneen käytöksen suunnattua uudelleen – syömiseen.

tehi_maaliskuu2008.jpg

3 vuotta 5 kuukautta

Saturday, April 28th, 2007

Hermo lomalla

“Tee itsestäsi kiinnostava pentusi silmissä.”, minua neuvottiin, mutta kukaan ei varoittanut, että ei pidä liioitella. Kuulunko minä siihen porukkaan, jolle suositellaan kahta koiraa, sillä yhden pää ei kestä jatkuvaa huomiotani?

Miksi olen tällaista alkanut epäillä? Koska virallisesti luonnetestissä heikkohermoiseksi todettu koirani, on hermostunut vain, kun olen itse läsnä. Silloin kun olen poissa, sitä ei hätkäytä kovaääninen remontointi, eikä se kaipaa leikitystä. Tehi ei myöskään kehitä itselleen ongelmakäyttäytymistä, vaikkei saakaan yhtä paljon huomiota kuin minun seurassani.

“Puhuu vähän, mutta asiaa”, ajattelee Tehi miehestäni. Hänen ei tarvitse kuin murahtaa, niin Tehi tietää välittömästi, pitääkö mennä vai tulla ja mihin suuntaan.
“Yes, nyt tarkkana, nyt alkaa tapahtua”, hihkaisee Tehi, kun minä saavun paikalle. Minä lenkitän, annan ruoan, rapsutan, leikitän, koulutan, hoidan manikyyrit, käskyt ja kiellot.

Olen nyt noin kuukauden ajan yrittänyt olla välinpitämättömämpi koiraani kohtaan
– Tehin käytös on muuttunut merkittävästi. Tehi ei enää vaella iltaisin levottomasti, vaan se hakee itselleen puruluun ja järsii sitä. Se ei enää hauku pihalla, vaan makoilee tarkkaavaisena keskellä pihaa ja nauttii kevään äänistä ja nenään leijuvista hajuista.

Ihmeellisintä on, että Tehi on suorastaan välinpitämätön, kun lenkkeillessämme alan juosta. Se saattaa jäädä jälkeeni haistelemaan polun vartta ja hölköttää siten hetken kuluttua ohitseni, mitenkään kiinnostumatta nilkoistani.

Minulla on vielä toivoa.

Kuvassa Tehi pääsiäislomalla “Pehmeät tassut” -hoitolassa 2007. Kuvan copyright hoitolan.

Pääsiäinen